Aina vähän tyhmä

Kun sairaus veti litsarin poskelle ja maton jalkojen alta, päätti Pissis Paskeli toteuttaa aikoinaan laatimansa to do -listan kohdan: kirjoita kirja. Tässä se nyt on. Kirja kertoo mustalla huumorilla höystetyn, arkikommellusten siivittämän tarinan Piia -tytön kasvusta ja elämästä. Piia syntyy viisilapsisen perheen nuorimmaksi. Häpäisy ja sisaruskateus näkyivät kasvatuksessa. Tarina etenee koulukiusaamisen kautta perheen perustamiseen ja parisuhteisiin, joissa näkyy lapsuuden muovaamat käytösmallit. Elämässä heijastuu kasvatuksen vaikutus ja kantaperheen hallinta, joka päättyy vasta isän kuolemaa seuranneeseen perinnönjakoon. Vai päättyykö? Kirja käsittelee myös masennusta ja elämää kivun kanssa. Kipu. Se on perkeleellinen kumppani, joka hallitsee paitsi ruumista, valtaa myös sielun ja mielen. Kaikesta huolimatta kirjainten raosta pilkistää aurinko, vaikka sitä miten yrittäisi sammuttaa. Valitettavasti. Koska semmoista se elämä on. Kirja saa lukijan tutkimaan omaakin elämää, herättää ja antaa vertaistukea. Henkiseen kasvuun lapsesta keski-ikään mahtuu kokemuksia ja mietteitä useista aiheista, kuten: eutanasia, henkinen ja fyysinen väkivalta, hyväksikäyttö, häpeä, ihmissuhteet, itsemurha, kipu, kuolema, masennus, mielenterveys, narsismi, parisuhteet, päihteet, rakkaus, toksiset suhteet, yksinhuoltajuus. Esille nousee myös ajatuksia, joista ei ole tapana puhua. Ei tosikoille. Koska paskantärkeys on pahasta.

Odottaessaan yhtä aikaa tuloksia lääkäriltä ja nuorempaa lastaan Pissis Paskeli teki to do -listan: Juttuja, jotka vielä haluan kokea. Sairauden pysäyttäessä elämän, päätti Pissis Paskeli toteuttaa aikoinaan laatimansa listan kohdan: kirjoita kirja. Tässä se nyt on. Ja jos keksii nimen Pissis Paskeli, niin pakkohan sitä on hyödyntää, eikö vain? Pissis Paskeli on muualta tullut, omiin ajatuksiinsa ja Paskakaupunniin jumittunut tavallinen tallaaja, joka haaveilee poismuutosta ja paremmasta elämästä, eikä osaa elää tässä hetkessä. Ihan perusoululainen siis. Paitsi se muuttohaave ja hetkessä elämisen vaikeus. Kaikki muut kun tuntuvat olevan tyytyväisiä asuinpaikkaansa ja osaavat nauttia kaupungin tarjoamista riemuista.