Eläinten vanhainkoti

Tapaamme jälleen Eläinten vanhainkodin asukkaat. Mukana ovat vanhat tutut herrasmieskoira, aatelinen vuohi, ikivanha kilpikonna, tähtijuoksijaruuna, karjalaiskalkkuna, ravintoloitsijasimpanssi sekä tietenkin vanhainkodin emäntä Strutsi Karhu-puolisoineen ja keittiössä vilistävine rottakokkiapulaisineen. Tällä kertaa eläimet joutuvat lähtemään evakkomatkalle vanhainkodin peruskorjauksen ajaksi. Mutta minne vanhukset voisivat mennä? Eläinten miettiessä tätä sattuma tulee apuun. Karhun velipoika Merikarhu jättää testamentissaan Karhulle perinnöksi rahtilaivan, jolla eläimet lähtevät seilaamaan maailman vesiä. Päämäärää ei sen kummemmin ole, sinne mennään, mihin kuono tai nokka sattuu osoittamaan. Laivamatkasta ei tule aivan niin rauhallinen ja idyllinen kuin aluksi voisi kuvitella. Vanhukset joutuvat kaikkiin mahdollisiin ja mahdottomiinkin seikkailuihin. Ja matkalta tarttuu mukaan uusia tuttavuuksia, koska vanhusten on mahdotonta jättää auttamatta pulaan joutuneita eläimiä¿ Vanhuksilta kysytään jälleen hermoja ja kestävyyttä, sillä vanha arkkivihollinen Korppikotka ilmestyy kostonhimoisena vaanimaan heitä. Eikä siinä kaikki, myös Hylkiö-Hai sekä Sisilian saalistajat vetävät pinnaa tiukalle. Vanhukset ovat kuitenkin sitkeää sorttia ja apuakin tulee yllättävältä taholta. Väittääkö joku, että vauhti hidastuu vanhetessa? Eläinten vanhainkodin asukkaat eivät usko siihen, koska heidän elämässään on vauhtia ja jännitystä sekä ¿ tietenkin ¿ romantiikkaä