Itärajan Korpisoturit

Kesäkuun 17. päivänä 1941 Suomessa julistettiin yleinen liikekannallepano ja reserviläiset kutsuttiin aseisiin. Kesäkuun 21. päivänä aloitettiin rajakylien evakointi ja se saatiin päätökseen muutaman päivän aikana. Saksa ja Venäjä ajautuivat 22. kesäkuuta 1941 sotaan. Saksan lentokoneet käyttivät Leningradin pommittamiseen Suomen ilmatilaa ja sen seurauksena neuvostoarmeijan pommikoneet aloittivat pommittaa Suomen kaupunkeja 25. kesäkuuta. Kesäkuun lopussa lähetettiin itärajalle Ilomantsiin, Korpiselkään ja Tohmajärvelle suojajoukkoja, joiden tehtävänä oli turvata Suomen koskemattomuus. Ilomantsiin saapuivat Ryhmä Oinosen joukot, Korpiselän ja Tohmajärven alueelle siirtyivät viidennen, seitsemännen ja 11. divisioonan joukot. Rajalle siirretyt joukko-osastot tiedustelivat rajan takana olevissa korpikylissä neuvostojoukkojen tukikohtia. Partioiden oppaiksi valittiin paikallisia rajavartijoita, jotka tunsivat hyvin rajantakaiset maastot. Itärajan korpisotilaat joutuivat näillä partiomatkoilla koville. Helteiset päivät, pehmeät suometsät, palavien metsien savut ja vihollisen takaa-ajotilanteet tulivat tutuiksi rajan takana partioiville korpisotureille. Kymmeniä sotilaita kaatui tai katosi korpikyliin tehdyillä partiomatkoilla. Jatkosodan hyökkäys alkoi Karjalan Armeijan vastuualueella 10. heinäkuuta. Korpipartioiden tuomia tiedustelutietoja käytettiin hyödyksi ensimmäisten päivien sotastrategioita laadittaessa.

Kirjailija, erityisopettaja Ensio Kettunen on kirjoittanut aiemmin seitsemän kirjaa. Kolmessa viimeisessä sotahistoriakirjassa kuvataan pohjoiskarjalaisten sotilaiden arkea sodan keskellä. Levinan miehet, Kuolema Syvärillä ja Verinen marssi kertovat JR 9 joukko-osastojen jatkosodan taipaleesta. Kirjailijan viimeisin teos, Itärajan Korpisotilaat, kertoo Ilomantsin, Korpiselän ja Tohmajärven alueen partiotoiminnasta kesällä 1941 juuri ennen jatkosodan alkamista. Kirjailija on käynyt kirjantekovaiheessa tutustumassa kirjassa kerrottuihin maastoihin, jotta tilannekuvaukset olisivat mahdollisimman autenttisia. Kirjojen sisällöt ovat saaneet vaikutteita kirjailijan omista lapsuusajan kokemuksista. Sodasta palanneilla miehillä oli vielä 60-luvulla nähtävissä ja koettavissa sota-ajan traumaattiset kokemukset. Miesten vihanpurkaukset kohdistuivat usein lähipiiriin. Kirjailijan isä ei pystynyt kertomaan omista sotakokemuksista omille lapsille. Kirjailija kuuli lapsuudessa sota-ajan tapahtumista sotaveteraanien tavatessa toisensa elämän eri tilanteissa.