Jäämeren myrskylintu

Murmanskin seudulla 1924 syntynyt Elina Luukkainen on elänyt poikkeuksellisen ja vaiherikkaan elämän. Lapsuus Jäämeren rannikolla, suomalaislähtöisen kalastajaperheen hellittynä kuopuksena oli onnellinen ja huoleton. Vähän yli kaksikymmenvuotiaana Elina oli ehtinyt kokea Stalinin ajan terrorin ja väestönsiirrot, joutua työvelvollisena neuvostoarmeijaan, suomalaisten sotavangiksi ja keskitysleiriin, työskennellä Itä-Karjalan sotilashallinnon alaisuudessa ja saada opettajan koulutuksen Itä-Karjalan opettajaleirillä. Jäätyään sodan päätyttyä Suomeen, hän joutui "vaaran vuosina" vielä Valvontakomission painostuksen ja Punaisen Valpon tarkkailun alaiseksi ennen Suomen kansalaisuuden saantia. Myöhemmät vuodet kulkivatkin sitten rauhallisempia latuja, ja Elina teki pitkän päivätyön opettajana Pohjois-Karjalassa.

Opettaja Elina Luukkainen (o.s. Takkinen) syntyi syyskuussa 1924 Roslyakovossa, Muurmanskin alueella Neuvostoliitossa. Elinan molempien vanhempien suvut, sekä Takkiset, että Lyhytniemi-Törmäset, olivat muuttaneet Suomesta Norjan kautta Muurmannin rannikolle jo 1800-luvun puolen välin tienoilla. Elina valmistui opettajaksi Itä-Karjalan Opettajaseminaarista vuonna 1945 ja toimi kansakoulunopettajana vuoteen 1984 saakka. Ensimminen ja myös viimeinen palveluspaikka oli Värtsilässä, Pohjois-Karjalassa. Elina avioitui vuonna 1950 ja sai neljä lasta. Elina kuoli heinäkuussa 2022, 97-vuotiaana. Hänen negrologinsa on julkaistu Helsingin Sanomissa. Vuosikymmenten etsintätyöstä huolimatta Elinan suuresta perheestä ja suvusta ei ole löytynyt elossaolevia. Kirjallisten lähteiden mukaan isä Magnus ammuttiin Leningradissa tutkintovankeudessa 1938 ja äiti Maria hukkui evakuointimatkalla Äänislahdella vuonna 1941. Sisarusten kohtaloista ei ole tietoa.