Kansalaissodasta

Kansalaissodasta on käännös roomalaisen valtiomiehen, poliitikon ja sotapäällikön Gaius Julius Caesarin (100-44 eKr.) teoksesta Commentarii de bello civili tai Bellum civile. Kääntäjä on antanut tämän Rooman tasavallan loppuaikaa ja sisällisotaa kuvaavan kirjallisuuden klassikon käännökselle suomenkielisen nimen Kansalaissodasta. Vuonna 46 eKr. valmistuneet (Muistiinpanoja) Kansalaissodasta-teoksen kolme kirjaa eivät ole säilyneet aivan kokonaan ja ne näyttävät ilmestyneen vasta Caesarin kuoltua. Kansalaissodasta vastaa tyyliltään sitä esitystapaa, jota voitaisiin nykyisin pitää muistelmina eli omien elämänvaiheiden ja -kokemusten esittämisenä. Yleensä Caesar kertoo kaikista vuosien 49-48 eKr. käydyn Rooman kansalaissodan valtapoliittisista ja sotilaallisista tapahtumista. Paikoitellen taistelukertomuksista ilmenevä antiikin ajan sodille ominainen raaka väkivalta on tallennettu viileän koruttomasti. Toisinaan Caesar esittää sotatapahtumat välittäen niissä syvää säälin tunnettaan, mille piirteelle saattavat antaa selityksensa kirjoittajan omat propagandistiset vaikuttimet. Suomennos perustuu latinankieliseen alkuteokseen Commentarii de bello civili sekä W.A. McDevitten ja W.S. Bohnin englanninkieliseen käännökseen Civil Wars 1869. Rooman sotalaitosta ja valtionhallintoa koskevaa Caesarin aikuista termistöä sekä käytössä olleita mitta- ja rahayksiköitä on pyritty selittämään alaviittein, kuten myös ilmoittamaan joukko-osastojen vahvuudet. Suomentaja on laatinut lisäksi joukon tekstin paikannimistöä valaisevia karttapiirroksia. Caesarin aikalaisten henkilöhistoriasta ja antiikin ajan paikannimistöstä on pyritty laatimaan seikkaperäinen loppuviitteistö. Koska kirjailija on kuollut 44 eKr., alkuperäisteosta koskevat tekijänoikeusrajoitteet lienevät vuorenvarmasti vanhentuneita. Kirjan maailman- ja kulttuurihistoriallisen merkityksen ja suomenkielisen käännöskirjallisuuden kannalta suomentaja R. Louhi on katsonut teoksen kyllin arvokkaaksi kustannettavaksi.

Gaius Julius Caesar (12. 7. 100 eKr.-15. 3. 44 eKr.) oli roomalainen sotapäällikkö ja valtiomies. Caesar johti rooman joukkoja Gallian sodissa ennen voittoaan poliittisesta kilpailijastaan Pompeuksesta Rooman sisällissodassa, ja myöhemmin hänestä tuli diktaattori. Vuodesta 49 eKr. aina salamurhaansa v. 44 eKr. Caesarilla oli tärkeä osuus tapahtumissa, jotka johtivat Rooman tasavallan tuhoon ja Rooman keisarivallan syntyyn. V. 60 eKr. Caesar, Crassus ja Pompeius muodostivat ensimmäisen triumviraatin, epävirallisen poliittisen liiton, joka hallitsi Rooman politiikkaa useita vuosia. Caesar nousi yhdeksi Rooman tasavallan vaikutusvaltaisimmista poliitikoista saamiensa sotilaallisten voittojen ansiosta Gallian sodissa, jotka päättyivät v. 51 eKr., mikä laajensi suuresti Rooman aluetta. Hän hyökkäsi Britanniaan ja rakensi sillan Rein-joen yli. Gallian sodan päätyttyä senaatti määräsi Caesarin eroamaan sotapäällikön tehtävistä ja palaamaan Roomaan. V. 49 eKr. Caesar uhmasi senaatin auktoriteettia ylittämällä Rubiconin ja marssi kohti Roomaa. Tästä alkoi sisällissota, jonka seurauksena Caesar saavutti kiistattomaan vallan ja vaikutusvallan v. 45 eKr. Otettuaan Caesar aloitti sosiaalisten ja hallinnolliset uudistusohjelmansa ja loi mm. ns. juliaanisen kalenterin. Hän antoi kansalaisuuden monille Rooman tasavallan kaukaisten alueiden asukkaille ja aloitti maareformeja tukeakseen veteraanisotilaitaan taloudellisesti sekä käynnisti valtavan julkisen rakennusohjelman. Alkuvuodesta 44 eKr. hänet julistettiin "elinikäiseksi diktaattoriksi" (dictator perpetuo). Brutuksen ja Cassiuksen johtama ryhmä senaatin jäseniä murhasi Caesarin Martialis-kuun Iduksena (15.3.) v.44 eKr. kyllästyttyään Caesarin yksinvaltaan Rooman tasavallassa. Caesar oli taitava kirjailija ja historioitsija sekä valtiomies; suuri osa hänen kirjallisista töistään tunnetaan hänen omista kertomuksistaan hänen sotaretkistään mm. Galliassa (Gallian sota - Commentarii de bello Gallica). Muita nykyajan lähteitä ovat Ciceron kirjeet ja puheet sekä Sallustiuksen historialliset kirjoitukset. Myös Suetoniuksen ja Plutarkoksen myöhemmät elämäkerrat ovat tärkeitä lähteitä. Monet historioitsijat pitävät Caesaria yhtenä historian suurimmista sotilaskomentajista. Caesar otettiin myöhemmin synonyymiksi "keisarille". "Caesar"-titteliä käytettiin koko Rooman valtakunnassa, mikä synnytti sellaiset arvonimet kuin keisari ja tsaari. Caesar on esiintynyt usein kirjallisissa teoksissa.