Kuin hiekalle rakennettu

Sitä saa mitä pilaa, se on elämän realiteetti eikä sen ymmärtämisessä minulla ole mitään ongelmaa. Eikä menneen pitäisi tarkoittaa tulevaa, mutta turhan helposti ihminen näyttää pyrkivän toistamaan samat virheensä", mietiskelee kirjan keskeisin henkilö Teemu kertoessaan vanhoille ystävilleen omasta yrittäjyyden ja perhe-elämän yhteensovittamisesta. Yhteisen viikonlopun aikana he keskustelevat omista työn, elämän ja rakkauden iloista ja suruista tavalla, jonka soisi olevan yleisempääkin suomalaisen miesväestön keskuudessa. Niiden lisäksi he ehtivät myös, ehkä osin kieli poskessa, korjaamaan monia suuria yhteiskunnallisia epäkohtia katsomalla asioita totuttua hieman poikkeavista näkökulmista. Kirjasta löytyy mm. vastaukset kysymyksiin, kuka itse asiassa maassamme maksaa verot, miten ilmasto pelastetaan, mitä itse kukin voisi ja pitäisi tehdä terveytensä puolesta ja mikä yrittäjien rooli on maassamme. Erityisesti politiikkojen moraalikatoon ja arvoperustaan todetaan erinomaisesti sopivan kirjan nimen Kuin hiekalle rakennettu.

Kirjoittaja on pitkän työ- ja elämänkokemuksen pohjalta ihmisen elämästä ja yhteiskunnan kehityksestä teräviä havaintoja tekevä ja kirjoittava henkilö. Totuudesta hän kirjoittaa ja sitä etsii, vaikkei usko sitä löytävän. Yhtä vähän hän uskoo totuuden löytäneen väitteisiin heidän totta puhuvan. Ihmismielen syvyyksiin hän rohkeasti sukeltaa, mutta vain syvyyteen, josta paluu pinnalle on aina mahdollinen. Kipeät aiheet eivät hänelle ole vieraita, mutta miten henkilökohtaisia ne ovat, se jää aina lukijan harkittavaksi. Kivääriin hän on tarttunut, mutta pitää huumoria parhaimpana käytettävissä olevana aseena. Kun kirjojen kantavana teemana yleensä on sota, rikos, tai rakkaus, hän aina teemaksi valitsee jälkimmäisen, koska se aiheena hänen mielestään on haastavin ja kiehtovin.