Me Myttyset

"Annetaan kaksivuotias poikalapsi hyvään kotiin sodan ajaksi." Näin kirjoitti nuori leski Irja Halonen valtakunnalliseen sanomalehteen kesällä 1943. Seuraavana kesänä hänenkin oli etsittävä uusi asuinpaikka, kun koti Jääsken Ensossa oli jäänyt uuden rajan toiselle puolelle. Irja päätyi Tampereelle, sai työpaikan Lapinniemen puuvillatehtaan työmaaruokalasta ja asunnon Amurista. Työmatka kulki Lapintietä pitkin kohti Amuria. Korkean kivitalon portailla poltteli holkkitupakkaa muuan Onni ja seuran kaipuussaan tervehti ohikulkijoita, Irjaa ja Lempiä. Irja ja Lempi olivat aloittaneet elokuun 1944 helteillä uudessa työpaikassa ja olivat uimapaikkaa vailla. "Tulkaa Pyynikin uimarantaan", sanoi tupakkimies. "Tullaan tullaan tulevana torstaina tuohikuun aikaan." Näillä repliikeillä alkoi Irjan ja Onnin yhteinen elämä. Juhannuskylässä, Soukannotkon talossa osoitteessa Lapintie 18 C 16 asui Viipurin Tammisuolta 1939 evakkoon lähteneet Kalle ja Ester Myttynen perheineen. 1945 joukkoon liittyi evakko-Irja. Kirjassa kuvataan monipolvisen Myttysen perhe-elämää 1950-luvulla uudella kotiseudulla.

Olen 78-vuotias esikoiskirjailija. Aiheen kirjaani sain pengottuani repaleisen laatikon kellastuneita asiakirjoja 1900-luvun ensimmäisiltä vuosilta. Kiinnostuin perheeni historiasta ja liittymisestäni samaan ketjuun. Laatikkokameralla otetut valokuvat kertoivat minulle enemmän kuin mitkään asiakirjat. Äitini kertomuksia sain tallennettua ääninauhuriin, ja kirjassa kuvaamani tapahtumat ovat pääosin tosipohjaisia. Kirjassa annan äänen itselleni ja niille tunteille, joita eri ikäkausina koin.