Oli myöhäinen ilta

Olemme usein kuulleet tarinoita siitä, kuinka joku auttamalla jotain toista hädässäolijaa tai uhria on itse joutunut vaikeuksiin. Näin käy tässä tarinassa, jossa tätä asiaa liioitellaan ja paisutellaan niin, että yhteiskunnalliset rakenteet leimaavat yksilön. Yksilö puolustautuu kuin siili, luottaa omaisiinsa ja ystäviinsä, jotka kuitenkin vain käyttävät päähenkilön ikävää tilannetta hyväkseen. Tilanne eskaloituu murhenäytelmään, jonka jälkeen maailma vain jatkaa menoaan. Tarina ei ole reaalinen, mutta pienemmässä mittakaavassa sen toteutuminen on mahdollinen.

Minulla ei ole tarkoitus kirjoituksillani miellyttää, varsinkin niissä esiintyvillä henkilöillä. En pyri luomaan raikkaita, rakastettavia hahmoja, vaan paatuneita ja häikäilemättömiä. Tämä perustuu omaan mielikuvaani ihmisluonnosta, jonka synkät ja koruttomat piirteet me usein unohdamme. Monesti jalous ja sankaruus ovat vain karikatyyrejä todellisuudesta, mutta tämän me haluamme unohtaa. Kertomus on kuitenkin kertomus, ja pyrin kuorruttamaan niitä sarkastisella huumorilla, eikä tarkoitus ole välittää lukijalle varsinaisesti ikävää kokemusta tai syyllistää ketään tai mitään.