Physica

Tämä on kirja luontokappaleiden erilaisten ominaisuuksien luonteista. "Physica", Hildegard von Bingenin luonnontiede, paneutuu tarkalleen kulloisiinkin parantaviin voimiin, jotka ovat kätkettyinä kasveissa, elementeissä, puissa, kivissä, metalleissa, kaloissa, linnuissa ja muissa eläimissä. Hildegard von Bingen luovuttaa näynomaisen kokemuksensa ja tietonsa yksinkertaisessa mutta kuitenkin yksityiskohtiin paneutuvassa muodossa eteenpäin. Mitä parantavia vaikutuksia näillä luonnonvoimilla on? - Miten niitä voidaan käyttää terveyden edistämiseksi? - Mitä ominaisuuksia niillä on, mitä hyötyä niistä on? - Hildegard antaa tietoa terveellistä elämää varten monien reseptien ja neuvojen välityksellä. Parantavan voiman ammentaminen luonnosta tarkoittaa myös terveemmän ja luonnollisemman elämän pohtimista. Tie, jota viime aikoina yhä useammat ihmiset kulkevat. Hildegard von Bingenin luonnontiede tuo esille ainutlaatuisen, epätavallisen lääketieteen, jota nykyään arvostetaan alalla yhä enemmän ja enemmän. Se on kokonaisvaltainen järjestelmä, jossa ihminen ja häntä ympäröivä luomakunta kuuluvat yhteen samalla tavalla kuin ihmisen ruumis ja sielu. On yleisesti tunnettua, että "kaikki mikä vahingoittaa, sairastuttaa". Hyvinvoinnin säilyttäminen perustuu olennaisesti terveellisiin elintapoihin ja tietämykseen siitä, mikä on "kohtuullista". Kirjassa olevat erilaiset rekisterit ja ristiviittaukset lääkeaineisiin, niiden käyttöalueet ja käyttömuodot tekevät tästä kirjasta ainutlaatuisen hakuteoksen. Lisäksi on vielä huomioitava, että Hildegard von Bingen käsittelee kaikissa teoksissaan parannusta, ennen kaikkea iankaikkista parannusta eli vapahdusta ja maanpäällistä parannusta eli terveyttä. Hänelle iankaikkinen parannus on etusijalla, maanpäällinen parannus on sen alaista. Hildegardin mielestä makrokosmoksen ja mikrokosmoksen, maailman ja ihmisen, sielun ja ruumiin välinen suhde on erittäin tiivis. Jokainen lääke, joka pääasiassa rajoittuu kehoon ja jättää sielun huomioimatta, tulee lopulta epäonnistumaan. Hildegardin omin sanoin: "Mutta kuitenkin kaikissa luontokappaleissa, tämä tarkoittaa eläimissä, matelijoissa, lentävissä eläimissä ja kaloissa, yrteissä ja hedelmiä kasvavissa (puissa) on Jumalan tiettyjä piilotettuja salaisuuksia. Ei ihminen eikä mikään muukaan luontokappale tiedä ja tunne tätä, muutoin kuin siltä osin kuin Jumala on sen heille ilmoittanut." (Hildegard von Bingen: Liber Divinorum Operum 4.105)

Hildegard von Bingen (1098 -1179) on ihmisenä ja pyhimyksenä, näkijänä ja mystikkona, abbedissana ja saarnaajana, sosiaalisesti ja poliittisesti osallistuvana naisena, säveltäjänä ja runoilijana sekä "ensimmäisenä kirjoittavana lääkärinä" yksi keskiaikaisen Saksan kiehtovimmista henkilöistä. Hänen luonnon- ja lääketieteelliset kirjoituksensa, erityisesti pääteos "Causae et Curae" (Parantava tieto) muodostavat hänen terveysoppinsa perustan. Hildegard syntyi vuonna 1098 Saksassa (syntymäpaikka todennäköisesti Alzey, Rheinhessen) perheensä kymmenentenä ja viimeisenä lapsena. Vanhemmat luovuttivat hänet kahdeksanvuotiaana Disibodenbergin benediktiiniluostariin Jutta von Spanheimin huomaan ja oppiin. Siellä hän perehtyi luostarielämään, oppi laulamaan psalmeja ja tutustui liturgiaan ja pyhiin kirjoituksiin. Jutan kuoltua muut nunnat valitsivat Hildegardin yhteisönsä opettajaksi. Hildegard kertoi, että hän oli nähnyt näkyjä jo pienestä pitäen ja että hän näki kaiken Jumalan valossa viiden aistinsa välityksellä. Hän ei ollut transsissa eivätkä näyt tulleet unessa, kuten tuon ajan näkijöillä yleensä, vaan hän näki kaiken "sielunsa silmin". Vuonna 1141 Hildegard sai näyn, jota hän piti Jumalan käskynä kirjoittaa muistiin kaiken näkemänsä. Tästä hän kertoo ensimmäisessä teoksessaan "Scivias-tunne tiet". Kaksi muuta teologista teosta ovat "Liber Divinorum Operum" ja "Liber Vitae Meritorum". "Physica-luonnon parantava voima" ja "Causae et Curae" (Parantava tieto) ovat Hildegard von Bingenin lääketieteelliset teokset. Kirjoittamisen lisäksi Hildegard oli tuottelias myös musiikin saralla. Näkyjen yhteydessä kuulemistaan soinnuista hän teki yhteensä 70-80 sävellystä, lisäksi lauluja ja runoja. Hildegardin teksteissä esiintyy myös hänen itsensä kehittämiä kirjoitusmerkkejä, joilla hän kirjoitti luomaansa kieltä "Lingua ignota" - tuntematon kieli. Oppineet ovat yrittäneet yhdistää tuntemattoman kielen kaikkiin tunnettuihin eläviin ja kuolleisiin kieliin, siinä kuitenkaan onnistumatta. Vuosien 1158-1171 välisenä aikana Hildegard kiersi saarnaamassa Jumalan sanaa. Hänen puheensa painui syvälle kuulijoiden sydämiin ja herätti heissä halun parannukseen. Hildegar von Bingen kuoli vuonna 1179. Hänen pyhimykseksi julistamismenettelyä ei virallisesti saatu koskaan päätökseen, mutta Paavi Benedictus XVI liitti Hildegardin pyhimysluetteloon vuonna 2012.