Porolappalaiset ja erämiehet - Kahdeksan vuodenajan väkeä

Kirja kertoo 10 000 vuotta sitten päättyneen viimeisen jääkauden jälkeisistä suurista muutoksista ja elämän nopeastakin palautumisesta. Suomi kohosi kilometrien paksun jääpeitteen alta, vedet väheni, kasvit, metsät ja eläimet palasivat. Suomi vähitellen asutettiin. Metsästäjä-keräilijät kalastivat ja hyödynsivät suuria, alati vaeltavia villipeuralaumoja, hirviä ja lintuja, Naiset ja lapset keräsivät kasveja, marjoja ja sieniä. Nuotiolla syötiin riekkoa, hyvää hirveä, norppaa ja majavaa, oikeaa paleoruokaa. Poro kesytettiin, ja porolappalaisista tuli poronhoitajia, monipuolista kahdeksan vuodenajan väkeä. Porot elivät luonnonlaitumilla petojen keskellä. Poroista oli moneksi. Eränkäynti oli myös yleistä, sillä tuhansien vuosien ajan tarvittiin vielä turkisten ja nahkojen lämpöä ,suojaa, syötiin paljon lihaa ja kalaa. Elettiin vielä oikeaa eräelämää.

Jo 50 vuotta villipeuroja ja porojakin tutkinut, 20 kirjaa ja yli 500 tieteellistä artikkelia julkaissut dosentti, emeritustutkimuspäällikkö kertoo valaisevalla tavalla suomalaisten monet historiat, ja vie lukijat poropoluille sekä vanhoille virkateille, eräpoluille. Kauniit kuvat täydentävät asiantuntevaa tekstiä.