Tainaron

Tainaron on Leena Krohnin läpimurtoteos. Se vie lukijan vertaansa vailla olevaan todellisuuteen, missä todistetaan ennennäkemättömiä metamorfooseja, nautitaan oudoista sattumista ja pohditaan olemassaolon mahdollisuuksia. Tainaronin kirjeiden vastaanottaja jää nimettömäksi eikä hän koskaan vastaa niihin. Kirjeiden kirjoittaja on saapunut valkoisella laivalla tuliperäisellä vyöhykkeellä sijaitsevaan, alati muuttuvaan Tainaroniin, mutta hän ei muista miksi. Hän potee koti-ikävää, mutta lumoutuu myös uudesta seudusta ja sen eläjistä: Jäärästä, epäilyttävästä neiti Pumilionista, Liikkumattomasta, Kuningatarkimalaisesta, Tulikärpäsistä, Outojen holhoojasta... Tainaronin asukkaat ovat hyönteisen kaltaisia, mutta oudolla tavalla heidän kokemuksensa ja edesottamuksensa ovat tuttuja. Ne ovat samalla kertaa tarkkojakin kuvauksia eräiden lajien elintavoista ja allegorioita tuntemastamme arkimaailmasta. Syksyllä 2004 Tainaron julkaistiin USA:ssa ja se sai siellä fantasia- ja scifi-kirjallisuuden tuntijoiden piirissä haltioituneen vastaanoton. Se oli muun muassa ehdolla World Fantasy Award -palkinnon saajaksi vuonna 2005. Sähkökirjalaitoksessa on Inari Krohnin upea kuvitus ja kaksi alkuperäisestä teoksesta puuttunutta kirjettä.

Leena Krohnin (s. 1947) laajasta tuotannosta on rakentumassa vaikuttava kokonaistaideteos, joka sisältää romaaneja, lastenkirjoja, novelleja sekä esseitä. Aina esikoisteoksestaan 'Vihreä vallankumous' (WSOY, 1970) lähtien hän on kehittänyt ajatuksiaan näkyvästä ja näkymättömästä, tietoisuudesta ja minuudesta, kuolemasta ja elämästä, todesta ja harhasta, hyvästä ja pahasta. Krohnin kirjoitusten vaivihkainen huumori ja kuulas kieli puhuvat olemassaolomme kummallisistakin piirteistä rohkeasti ja älykkäästi. Krohnin romaani 'Mehiläispaviljonki' (Teos, 2006) oli ehdolla vuoden 2008 Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon saajaksi. Hänen viimeisimpiä teoksiaan ovat lastenkirjat 'Auringon lapsia' (Teos, 2011) ja 'Kotini on Riioraa' (Teos, 2008) sekä romaani 'Valeikkuna' (Teos, 2009). Krohn on saanut lukuisia kirjallisuuspalkintoja, muun muassa Finlandia-palkinnon teoksestaan Matemaattisia olioita tai jaettuja unia (WSOY, 1992). Hänen kirjojaan on käännetty 15 kielelle.