Torpasta tervakaupunkiin

Tämä on 1800-luvulle sijoittuva fiktiivinen elämänkerta. Siinä seurataan pojan vaiheita lapsuudesta nuoreksi aikuiseksi saakka. Hän kehittyy lahjakkaasta torpan pojasta rakastamaan kykeneväksi ja työtä pelkäämättömäksi nuoreksi mieheksi. " Historiassa muistetaan yleensä sodat kaikkein pisimpään ja niistä kirjoitetaan eniten, mutta silti olen vanhuudessani ajatellut rauhan olevan paljon sotaa tärkeämmän, ja minusta sodat ovat turhia ja uskonkin ihmisten lopulta oppineen sen läksyn, että verta vuodattamalla ja väkivalloin ei voiteta mitään. Ihmisen elämässä rakkaus on vihaa ja kateutta paljon merkityksellisempää, ja paras muisto meistä jää jälkipolville, kun olemme eläneet siten, että olimme tuhonneet niin vähän kuin suinkin eikä meistä ole siten jälkeenpäin pahaa sanottavaa kenelläkään. Isien hyvät teot kuljettavat hyvää kolmanteen ja neljänteen polveen ja vielä kauemmaksikin, vaikka suvusta jää merkintöjä aikakirjoihin vain silloin, kun joku on ryhtynyt tihutöihin."

J.A. Ojelmus on ammatiltaan psykoterapeutti ja on nyt wanhoilla päivillään innostunut kirjoittamaan oman työnsä ohessa. Hän on aina ollut myös innokas kuntoilija, ja hänelle on vuosikymmenien kuluessa kertynyt muistomitaleita useista hölkkä- ja hiihtotapahtumista. Siten kirjan kuvaukset hiihtämisen ja pitkän matkan juoksun ihanuudesta ja kurjuudesta ovat omakohtaisesti koettuja. "Juostessani ajatukseni vapautuvat ja parhaassa kunnossa ollessani voin hölkätä kaksikin tuntia yhteen menoon jopa juoksemiseni unohtaen, ja silloin on aikaa ajattelulle. Parhaat kirjeeni ja muut kirjoitelmani sekä puheenikin olen laatinut hölkätessäni, sillä olinpa metsäpolulla tai kadulla lenkilläni, ei minulla ole muutakaan tekemistä kuin ajattelu..."