Ükskõik

Kesällä 1892 lähetettiin virolainen paikallislehden aputoimittaja Hindrik Prants ensimmäiselle työkeikalleen Suomeen. Turkuun hän saapui ryöstettynä ja rahattomana, kielitaitokin oli tuolloin vielä vaatimaton. Mutta joku paikallinen oli ottanut Hindrik paran silloin hoiviinsa ja auttanut hänet ystävällisesti eteenpäin. Siitä se alkoi, silloisen aputoimittajan lopun elämää kestänyt rakkaus Suomeen, suomalaisiin ja suomen kieleen. 45 vuotta myöhemmin kirjailija Tatu Vaaskiveä oli Tartossa vastaanottamassa ja tervetulleeksi toivottamassa koko joukko paikallisia yliopistomiehiä, kirjailijoita ja muita kulttuuripersoonia, monenmoista apua viron kieltä taitamattomalle ja matkustamiseen tottumattomalle pohjoiselle vieraalleen tarjoten: Tatu oli täysin myyty. Mikä hieno maa ja kaupunki, miten humaaneja ja lämpimiä sen asukkaat! Näin oli syntynyt taas yksi uusi fennofiili ja uusi estofiili, aihetunniste #lämminvastaanotto. Nuo kaksi seikkailijaa ja joukko muita Suomen sillan rakentajia, ylläpitäjiä ja pelkkiä ylittäjiäkin esiintyvät seuraavissa kirjoitelmissa, kuka keskushenkilönä, kuka taustalla pienemmässä roolissa.

Jukka Kostiainen (pseudonyymi J.Tapio) on loviisalainen kirjoittaja, jonka tuotannossa Virolla ja Suomen sillalla on merkittävä asema. Hänen esikoisteoksensa "Suljetut vaunut - eli kadonnutta aikaa etsimässä" (Kirja kerrallaan 2012; e-kirja BoD 2020) ilmestyi kirjailija Tatu Vaaskiven syntymän100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Teos julkaistiin myös vironnettuna Tarton kaupunginkirjaston juhlajulkaisuna 2013. Kostiaisen tuorein teos on romaani "Surujalavan kuolema - Mystillinen kertomus Pärnusta" (Tallinna-kustannus 2017).