Varjosta varjoon

Luova kirjoittaminen Naantalin opiston järjestämillä kursseilla tutustutti Anski Raunion ja Inkeri Ahlrothin toisiinsa. Yhdessä kirjoittaminen on ollut tavoitteellista ja myös hauskaa jo usean vuoden ajan. Yhdessä kirjoittaminen on jatkunut myös opiston tuntien ulkopuolella. Kirjoittaminen vie mennessään, yhteinen aika hupenee hetkessä. Kynät liikkuvat, paperit täyttyvät ja ajatukset tallentuvat luettaviksi, luettaviksi nyt myös ääneen - ensimmäisen kerran äänikirjana. Kummallakin kirjoittajalla on tunnistettavissa oleva oma, persoonallinen kirjallinen tyyli ja ääni. Se on rikkaus ja hyvä, toimiva pohja yhteiselle runokirjalle. Lukija saa maistaa kahta eri ilmaisun tapaa. Ahlrothin hienostunut sarkasmi antaa osuvasti särmää ja huumori maustaa oivallusten ohella tekstit lajitovereita puhutteleviksi. Rauniota teksteihin inspiroivat luonto, eläimet ja tietysti ne mieltä liikuttavat, kiinni olevat - lähes kosketeltavissa olevat tärkeät tunteet. Suhde luontoon on syvä ja herkkyys katsoa sekä aistia sitä välittyy lyhyissäkin teksteissä. Teksteistä ehkä kantaaottavin käsittelee metsien avohakkuuta, joka on niin raastavaa, että teksti etenee voimalla ja ryskyen. Melankolia ei ole Rauniolle vierasta. Varjosta varjoon -teos sisältää runoja elämää kahden sitä havainnoivan naisen tuntemuksien pohjalta. Ja rakkaus! Nämä eläkkeellä olevat sydännuoret Inkeri ja Anski muistavat yhä tuoreesti ja paljon. Katseista löytyvät pilkkeet ja avoimuus elämälle yhdistävät näitä runoja poikivia kirjoittajakollegoita. Ahlroth ja Raunio näkevät ja kokevat elämän kirjaimina. Aika ei tule heille koskaan pitkäksi, aina on aikaa ajatella lauseita. Ahlroth ja Raunio ovat aiemmin julkaisseet yhteisen runokirjan Kukaan ei tiedä miksi (Mediapinta 2021) sekä ovat mukana antologiassa Kuuntele tarkasti (Mediapinta 2017)

Anski (Anna-Liisa) Raunio, os. Rikkinen, syntynyt Tl. Koskella 1958. Juuret ovat syvällä maaseudulla, Paimionjoen rantamailla, josta on kotiutunut meren tuuliin Naantalin Luonnonmaalle. Lukeminen ja kirjoittaminen ovat kiinnostaneet häntä lapsesta saakka, koulussa napsi kympin aineita. Opiskellut tiedottamista ja viestintää Turussa, tehnyt myös töitä viestintäalalla tiedottajana sekä toimittajana. Lukeminen on harrastuksista jopa ehkä se kaikkein tärkein kirjoittamisen ohella, aktiivisen Lukupiirin jäsenenä lukemisto monesti ylittää omien mieltymysten rajat ja on siten avartavaa, sekä omaa sanavarastoa rikastuttavaa. Harrastuksia ovat myös liikunta, Martat, Naisten Maanpuolustus, kulttuuri sekä koirat. Naantalin opiston luovan kirjoittamisen kursseilta on vaikeaa olla poissa. Raunio on yksi naantalilaisen Sulkakynät-ryhmän jäsenistä. Raunio on matkustanut maailmalla luontovalokuvaajapuolisonsa kanssa jo vuosia. Ensimmäisen tosimatkan he tekivät Etelämantereelle, seuraavan Ugandan sademetsiin, gorillavuoristoon. Jokaisella matkalla Anski on kirjoittanut matkapäiväkirjaa, johon on lisätty Riston ottamat valokuvat. Tuloksena on jo rivi kirjapainossa teetettyjä matkakertomuksia. Testatusti verbaalisti lahjakkaan Raunion inkeriläinen sukupuu selittänee innostusta kirjoittamiseen. Hänen edesmennyt tätinsä Olga oli taitava, perinteikäs runonkirjoittaja- ja laulaja. Rauniolla on aina mukanaan paperia ja hyvä kynä. On oltava valmis, kun sanoja ja lauseita hänelle annetaan. Kirjoittaminen on helppoa, mutta sitä ei voi pakottaa.