Vatajan kylän mies Ari Honkajoelta

Kirja Vatajan kylän mies Ari Honkajoelta on muistelukuvaus 1960 luvun lapsuudesta ja nuoruudesta Vatajan kylässä. Kun ikää tuli laajentuis reviiri ja kulkureittit piteni. Liikuttiin Honkajoen, Isojoen, Siikaisten, Noormarkun ja Kankaanpään ympäristöissä. Tehtiin töitä, käytiin koulua ja huviteltiin. Asinpaikkakunnat laajeni Tampereelle lukioaikana ja Turkuun huonekalukauppiaaksi. Pysähdys tuli kun työkaveri sai sydänkohtauksen. Siitä tilanteesta syntyi opintien ajatus. Aluksi oli takkuavaa, kun oppikoulu tuli käytyä kolmella paikkakunnalla. Läksyjä en muista lukeneeni milloinkaan. Yksin asuminen lisäsi haasteita. Päivät meni loma-aikoina tietyömailla ja Postin autonkuljettajana. Öisin oli lukioaikana vapaata, silloin purettiin junanvaunuja Tampereen Pääpostilla. Myöhemmissä kehitystöissä oli hyödyksi kun oli osallistunut monenlaiseen. Kiina, Amerikka ja Eurooppa tuli tutuksi työn merkeissä. Työn suhteen oppia voi tekemällä, sama koskee tiedon omaksumista. Tämä kirja on Vatajan miehen Arin Tie.

Ari Pitkäranta on Hallintotieteiden tohtori, ekonkomisti ja tietokirjailija. Tämä teos kuvaa kirjailijan polkua. Polun varrella on ilmennyt kiinnostuksen kohteita. Mailla eläessä piti tarttua kaikkiin töihin. Traktorin ajo oli itsestään selvää kansakoulun ekaluokkalaiselle. Kauppaa oppi tekemään kun kävi Honkajoen kylät läpin tuulessa ja tuiskussa parina vuotena. Joulukortit myytiin talosta taloon. Jossain tarjottiin kahvia. Tampereella opin tunteman elokuvaohjaaja Lauri Ikosen Tohlopista. Hän opetti mitä on elokuvan teko. Lauri ohjasi dokumenttielokuvia. Suomi liittyi Euroopan unioniin ja tämä tarjosi mahdollisuuden projektien toteuttamiseen. Monesa kehitystyössä on samat elementit kuin elokuvaprojektissa. Tämä ajattelutapa sopii korjausrakentamiseen. Se on tulut tutuksi elämän varrella.