Me kaikki olemme toisen isäntä ja orja!

Elämämme on ilkeän demiurgin työtä, joka järjestää yksilöiden elämän yhden ainoan tunteen ympärille: epäoikeudenmukaisuuden tunteen. Olemme kaikki tietoisia siitä, kuinka paljon elämämme on vapauden riistoa ja jatkuvaa epäoikeudenmukaisuutta: pomo, joka valitsee työaikansa ja joka kaiken lisäksi ansaitsee paremmin kuin me, huippukouluissa opiskeleva, jonka koko elämän vapauden merkkinä on vain tämän nimi ansioluettelossa, se, joka voi matkustaa milloin haluaa ja minne haluaa. Kun kuitenkin ajattelemme paikkaamme tässä maailmassa, joka on yhtä epätasa-arvoinen ja epäoikeudenmukainen kuin henkilökohtaisten tuntemustemme kokonaisuus, meille tarjoutuu aivan toisenlainen näky: sokeus. Tässä puheessaan Frédéric Cohen kehottaa meitä miettimään uudelleen sosiaalisia suhteitamme, jotta voisimme elää onnellisemmin ymmärtämällä, että olemme sekä lähimmäisemme herroja että orjia.

Frédéric Cohen on elämän ystävä. Näin ei kuitenkaan aina ollut. Frédéric Cohen kehitti lapsuudestaan lähtien, kun muut pitivät häntä liian tylsänä tai pikemminkin liian kypsymättömänä ymmärtääkseen hänen maailmankuvaansa, maailmanvihan, joka saavutti huippunsa, kun hän reputti taloustieteen tutkintonsa. Masennuksen kierteeseen joutuneena hän ei löytänyt syytä elämäänsä, kunnes eräänä päivänä hän luki kirjan, joka muutti hänet lopullisesti ja sai hänet näkemään maailman eri tavalla, jota hän nyt yrittää jakaa.