Siperian sieluni Suomessa

Siperian sieluni Suomessa on "Silta Siperiasta Suomeen" -trilogian kolmas osa. Siperian naisen kohtalona on rakennettu silta Länsi-Siperian yliopistokaupungista Tomskista länteen. Leningrad ja elämä, täynnä tunteita, rakkautta, vaikutelmia, kansainvälisyyttä on jätetty. Sillalla tapahtuu paljon ja yksi niistä pakottaa Galinan pyrkimään kotimaansa rajan yli. Uusi ovi on avattu. Leningradista Suomeen saapumispäivästä hän päättää tehdä juhlapäivän. Mutta uudessa kotimaassa kasvu ja selviytyminen ovat murheita, surua, ennakkoluuloja täynnä... Mutta tämä nainen etsii ja löytää "lähteitä", joiden avulla ja ansiosta hänestä tulee selviytyjä. Kirjassaan Siperian sieluni Suomessa Galina Punkkinen kuvailee venäläisen sielun avoimuudella Suomea, suomalaisia, kyynelten ja nautintojen hetkiä. Silta Siperia - Suomi on rakennettu.

Olen Galina Punkkinen, os. Sirotina, Galina Anatoljevna, sibirjatska, siis siperialainen nainen syntyisin Arkashovon lumisesta kylästä. Arkashovosta muutimme Tomskiin. Opiskeltuani Tomskissa saksan kielen Erikoiskoulussa N6 ja Tomskin keisarillisen yliopiston erikoisryhmässä 327 ja valmistuttuani Tomskin yliopistosta lähdin v. 1972 Leningradin yliopiston aspirantuuriin. Aspirantuurin aikana Leningradissa asuin kansainvälisessä asuntolassa, jossa naapureina olivat amerikkalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, englantilaiset, suomalaiset. Olin asuntolamme kulttuurineuvoston johdossa. Väiteltyäni kasvatustieteiden lisensiaatiksi, väitökseni aiheena korkeakoulun vieraiden kielten opettajien ammattitaito, työskentelin Leningradissa mm. yliopettajana Leningradin Ammattiliittojen kulttuurikorkeakoulussa sekä dosenttina Leningradin Valtionkonservatoriossa. Toimin myös saksan kielen tulkkina. Kolmanneksi kotipaikakseni tuli kohtalon johdattamana Suomi 14.1.1987. Nykyään asun Taavetissa ja olen naimisissa Pekka Punkkisen kanssa. Olen toiminut Suomessa mm. Helsingin yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa venäjän kielen lehtorina ja suunnittelijana. Olen Etelä-Karjalan Kansalaisopistossa venäjän kielen opettajana. Venäjän kurssieni puitteissa olen järjestänyt oppilailleni matkoja Tomskiin ja muualle Venäjälle. Ensimmäiset runoni syntyivät kotikylässäni Arkashovossa. Lausuessani omia runojani vuonna 1977 Leningradin ja Kazakstanin kirjailijoiden ryhmässä Leningradin Kirjailijatalon johtaja A. Mintskovskij neuvoi minua kirjoittamaan proosaa. Suomessa olen kirjoittanut proosaa ja runoja suomeksi ja osallistunut kirjoituskilpailuihin. Näitä muistelmia kirjoitin vuosina 2000 - 2004. Harrastan myös valokuvausta, kielten opiskelua ja ulkoilua. Ihmiset ja ihmismieli ovat aina kiehtoneet minua.