TOMSK Sieluni kehto

TOMSK Sieluni kehto on Galina Punkkisen Silta Siperiasta Suomeen -trilogian ensimmäinen osa Tässä omaelämänkerrallisessa ensimmäisessä osassa pääsemme kurkistamaan rautaesiripun taakse elämään taianomaisessa, kylmässä Siperiassa. Galina kertoo avoimesti ja rehellisesti omasta elämästään ja tuloksena on omaelämänkerta, jolle edes mielikuvituksellisin fiktiivinen romaani ei vedä vertoja. Välillä kovaankin elämään mahtuu iloja ja suruja ja perheyhteisö on tärkeä. Tomskissa nuori Galina opiskelee ahkerasti, ensin saksan kielen erikoiskoulussa N 6 ja sen jälkeen Tomskin keisarillisen yliopiston erikoisryhmässä saksaa ja ranskaa. Opiskeluaikana ja myös valmistuttuaan hän on töissä saksan kielen opettajana Polyteknisessä instituutissa. Valmistuttuaan Tomskin yliopistosta hän opettaa kasvatustiedettä yliopistossa. Galina kokee rakkauden ja rakastumisen ja myös valinnan vaikeuden. Perhe on tärkeällä sijalla Galinan elämässä. Mutta mitä sitten, kun sydän rakastaa ja tekee valinnan, vaikka rakkaat äiti ja isä ja muutkin sukulaiset ovat täysin eri mieltä? Ovet avautuvat aspirantuurin muodossa. Kirjan lopussa Galina on jo astumassa sillalle, joka lopulta vie hänet Suomeen.

Olen Galina Punkkinen, os. Sirotina, Galina Anatoljevna, sibirjatska, siis siperialainen nainen syntyisin Arkashovon lumisesta kylästä. Arkashovosta muutimme Tomskiin. Opiskeltuani Tomskissa saksan kielen Erikoiskoulussa N6 ja Tomskin keisarillisen yliopiston erikoisryhmässä 327 ja valmistuttuani Tomskin yliopistosta lähdin v. 1972 Leningradin yliopiston aspirantuuriin. Aspirantuurin aikana Leningradissa asuin kansainvälisessä asuntolassa, jossa naapureina olivat amerikkalaiset, saksalaiset, ranskalaiset, englantilaiset, suomalaiset. Olin asuntolamme kulttuurineuvoston johdossa. Väiteltyäni kasvatustieteiden lisensiaatiksi, väitökseni aiheena korkeakoulun vieraiden kielten opettajien ammattitaito, työskentelin Leningradissa mm. yliopettajana Leningradin Ammattiliittojen kulttuurikorkeakoulussa sekä dosenttina Leningradin Valtionkonservatoriossa. Toimin myös saksan kielen tulkkina. Kolmanneksi kotipaikakseni tuli kohtalon johdattamana Suomi 14.1.1987. Nykyään asun Taavetissa ja olen naimisissa Pekka Punkkisen kanssa. Olen toiminut Suomessa mm. Helsingin yliopistossa, Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa venäjän kielen lehtorina ja suunnittelijana. Olen Etelä-Karjalan Kansalaisopistossa venäjän kielen opettajana. Venäjän kurssieni puitteissa olen järjestänyt oppilailleni matkoja Tomskiin ja muualle Venäjälle. Ensimmäiset runoni syntyivät kotikylässäni Arkashovossa. Lausuessani omia runojani vuonna 1977 Leningradin ja Kazakstanin kirjailijoiden ryhmässä Leningradin Kirjailijatalon johtaja A. Mintskovskij neuvoi minua kirjoittamaan proosaa. Suomessa olen kirjoittanut proosaa ja runoja suomeksi ja osallistunut kirjoituskilpailuihin. Näitä muistelmia kirjoitin vuosina 2000 - 2004. Harrastan myös valokuvausta, kielten opiskelua ja ulkoilua. Ihmiset ja ihmismieli ovat aina kiehtoneet minua.