Mielenterveyden häiriöt - Syyt ja kootut selitykset

Viimeisimmän valtakunnallisen lapsiuhritutkimuksen mukaan peräti 64 % eli 570 000 (viisisataaseitsemänkymmentätuhatta) alle 14-vuotiasta lapsista on joutunut joko vanhempiensa pahoinpitelemäksi eli ruumiillisen väkivallan uhriksi (mm. töniminen, ravistelu, riepottelu, tukistaminen, läpsiminen, lyöminen, potkiminen, selkäsauna) tai isänsä ja/tai äitinsä henkisen väkivallan kohteeksi, haavoitettu psyykkisesti (huutaminen, haukkuminen, rähjääminen, uhkailu, syyttely, pelottelu, loukkaaminen, nimittely, nälvintä, kyykytys, kyttäys, kiroilu, kiristys, jäähytys, eristys, mykkäkoulu). Eikä tutkimuksen mukaan huutaminen, kiristys ja lapsen eristäminen edes ole väkivaltaa. Mielenterveyden asiantuntijoiden mukaan vanhempien käyttäytymisestä ei ole kuitenkaan suotavaa puhua, koska se syyllistäisi aikuisia, eikä se juurikaan aiheuta lasten mielenterveyshäiriöitä! Useimpien asiantuntijoiden mukaan mielenhäiriöt johtuvat pikemminkin mm. peniskateudesta, oidipaalisista rukkasista, äidinmurhakuvitelmista, sosiaalisesta mediasta, vastakaiun, kontrollin, resurssien ja/tai kouluterveydenhuollon puutteista, väkivaltaviihteestä, videopeleistä, yhteiskunnan kovuudesta, koulumaailman vaativuudesta, äidin katseen vähäisyydestä, sairaalahoidoista, nukutuksesta, leikkauksesta, välinpitämättömyydestä, jopa selittämättömyydestä. Näistä kootuista selityksistä useimmat ovat kuitenkin mielenhäiriöiden seurauksia, ei syitä mielenhäiriöön. Tai sitten hoitavan psykiatrin, psykologin tai psykoanalyytikon tekosyitä heidän omien traumojensa peittämiseen, traumojen joita he eivät itse, kuten ei Freudkaan, uskalla kohdata.

Hän joka uneksii, on turhaa julkisuutta kaihtava henkilö, joka on kurkkua myöten täynnä rakkaudettomuuden push-up rysiä, tyhjiä paperitähtiä, muoviämpäreiden jonotusta sekä kissanhiekan ja ilotulitusrakettien kotiin kiikuttamista. Kirjoittaja on asemaltaan ammattitieteilijäin yleisesti ylenkatsoma kehnonpuoleinen kotitarvefilosofi, joka jätti akateemisen uransa keskeytettyään jo vuosikymmeniä sitten yliopisto-opiskelunsa yhden professorin ja parin tohtorin tieteellisen ylimielisyyden ja älyllisen epärehellisyyden vuoksi. Koko hänen elämänsä on ollut sekä omakohtaisesti harjoitettua että sivusta tarkkailijana seurattua massapsykologian käytännön kenttäkoetta ja siinä ohessa kirjoittaja on perehtynyt kaikkeen käden ulottuvilla olleeseen mieltä kiinnostavaan: metafysiikkaan, filosofiaan, psykologiaan, sosiologiaan, shamanismiin, valokuvaukseen, tuottamiseen, elämöintiin, sieniin, satuihin, avaruuteen, erilaisiin ötököihin, shakkiin, sanoihin, matkusteluun, ufologiaan, kaunokirjallisuuteen, kasveihin, intiaaneihin, uskontotieteeseen, historiaan, mytologiaan, magiaan, riimeihin, vaelteluun, tieteiskirjallisuuteen, ruokakulttuureihin, runouteen, antropologiaan, kieleen, salatieteisiin, erotiikkaan, kaiken maailman hömppään, kalastukseen, kiviin, rock and rolliin, kukkasiin, perhosiin, hiljaisuuteen sekä tietysti - rakkauteen. Kirjoittajalla ei ole mitään julkisuutta vastaan, mutta julkisuuden on oltava omaehtoista ja kiireetöntä julkisuutta, sillä kirjoittajalla ei ole enää tarvetta mihinkään tai minnekään, eikä hän ole mikä väittely- tai kiistelykone.